Laulujen laulu, luku 1.

1:1 Salomon korkea veisu.

1:2 Hän suudelkoon minua suunsa suudelmilla. Sillä sinun rakkautesi on suloisempi kuin viini.

1:3 Suloinen on voiteittesi tuoksu, vuodatettu öljy on sinun nimesi; sentähden sinua nuoret naiset rakastavat.

1:4 Vedä minut mukaasi, rientäkäämme! Kuningas on tuonut minut kammioihinsa. Me riemuitsemme ja iloitsemme sinusta, me ylistämme sinun rakkauttasi enemmän kuin viiniä; syystä he sinua rakastavat.

1:5 "Minä olen musta, mutta ihana, te Jerusalemin tyttäret, kuin Keedarin teltat, kuin Salomon seinäverhot.

1:6 Älkää katsoko sitä, että minä olen musta, päivän paahtama. Äitini pojat vihastuivat minuun, panivat minut viinitarhain vartijaksi-omaa viinitarhaani en vartioinut."

1:7 "Sano minulle sinä, jota sieluni rakastaa, missä laumaasi paimennat, missä annat sen keskipäivällä levätä. Miksi minä hunnutettuna joutuisin sinun toveriesi laumain luo!"

1:8 "Jos et sitä tiedä, sinä naisista kaunein, käy lammasten jälkiä ja kaitse vohliasi paimenten telttapaikoilla."

1:9 "Tammaani, joka on faraon vaunujen edessä, sinut, armaani, vertaan.

1:10 Ihanat ovat sinun poskesi käätyinensä, kaulasi helminauhoinensa.

1:11 Me teemme sinulle kultakäädyt ynnä hopeasta niihin nastat."

1:12 "Kuninkaan istuessa pöydässään tuoksui minun nardukseni kaiken aikaa.

1:13 Rakkaani on minulle mirhakimppu, joka rintojeni välissä lepää.

1:14 Rakkaani on kooferkukka-terttu Een-Gedin viinitarhoista."

1:15 "Katso, kaunis sinä olet, armaani; katso, kaunis olet, silmäsi ovat kyyhkyläiset."

1:16 "Katso, kaunis sinä olet, rakkaani; kuinka suloinen, kuinka vihanta on vuoteemme!

1:17 Huoneittemme seininä ovat setripuut, kattonamme kypressit."